Näistä päivistä mitä ollaan hotellissa vietetty, oon kaikkina paitsi yhtenä käynyt uimassa. Tänään koepinnistin myös sen kuntosalin, joka oli ihan jees. Olis ollut vielä enemmän jees, ellei se pakollinen paikallinen työntekijä ois koko ajan väijynyt jonkun laitteen takana. Ilmeisesti uima-allas ja kuntosali on molemmat niin vaarallisia paikkoja, että valkonaamaa pitää vahtia haukkana ettei se vaan huku tai lyö puntilla itteään päähän. En keksi mitään muuta selitystä sille jatkuvalle häärimiselle näkökentän rajamailla. Tai sitten paikalliset ei reenaa viittä minuuttia pitempään kerrallaan. Itehän uin yleensä vähintään sen puoli tuntia, yleisimmin kolme varttia, ja salillakin tulee viihdyttyä.

Eniveis, lämmittelin hölkkäilemällä juoksumatolla ja sitten niitä perinteisiä hinkuttimia. Ilokseni saatoin huomata että puntti nousee osapuilleen samaan tahtiin ja samoilla painoilla kuin aikanaan BC:lla, eli vaikka ämmä onkin löystynyt, sieltä läskin alta löytyy joitamia lihaksia. Kolmen vartin ja risat reeni salin puolella ja sitten suihkun kautta plumpsis altaaseen. Jaksoin uida-uida sen 400 m, jonka jälkeen siirryin sukeltelemaan ja vesijuoksemaan ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Allaspoika on ilmeisesti jo tottunut siihen että hullu akka tekee mitä sitä huvittaa muttei huku, eikä se jaksanut mua kauaa pitää silmällä (which is nice, tuijotetuksi tuleminen on edelleen vähän ahistavaa).

Aikaa meni tunti ja 18 minuuttia, in zone 41, keskisyke 127, maksimi 168, kalorit 504. On myös mukavaa huomata että uintitahti on suunnilleen pysynyt samana kuin ennen, 500 m taittuu alle varttiin. Läski kelluttaa, niin kai se täytyy todeta.

Tän päivän treeneissä on ehdottomasti parasta ollut maisemat. Kuntosali on noin 15. kerroksessa (nämä on laskettu vähän miten sattuu) ja siellä on iiiisot ikkunat jotka antavat kaupungin yli. Bangalorelle ominaiset haukat leijailevat korkeiden talojen välisillä ilmavirtauksilla, ja niitä voi helposti tarkkailla juoksumatolta / hilavitkuttimelta käsin. Samoin selkäuintia harrastaessa voi bongailla paitsi niitä haukkoja, myös paikallisia västäräkkivariantteja. Uima-allas houkuttelee mm. sudenkorentoja ja muita höntiäisiä, ja ne puolestaan vetävät puoleensa lintuja.

Uinnin jälkeen oli kiva venytellä ja lueskella auringonpaisteessa. Vois kuvitella että sitä D-vitamiinia tullaan parin päivän päästä tarvimaan ihan tosissaan, ottaen huomioon että marraskuu ja Suomi on kyseessä. Ja mistäpä sitä tietää taas, millon on seuraavan kerran mahdollista reenailla millään vakavahkostikaan otettavalla tavalla... Kaikki irti.

Tänään pakattiin kaikki RT Nagarista pois. Homma hoitui ennennäkemättömään tahtiin, kolmessa tunnissa meidän olohuone vaan lakkasi olemasta. Sinne meni käytännössä koko miehen varsinainen omaisuus, multa lähinnä vaan joitamia kirjoja ja vähän kangasta. Kaipa se lasti joskus tulee kotikonnuille asti, saa vaan nähdä ollaanko me siellä sitä ottamassa vastaan. Askel askeleelta kun vaikuttaa yhä enemmän siltä että lähtö saarelle saattaa häämöttää.

Pikkuisen meinas silmät kostua kun henkilökunnalle sanottiin heippoja. Etenkin taloudenhoitaja, Vijaya, on ollut yhdenlainen äitihahmo - aina paikalla ja valmis jeesaamaan. (toki vaan työnsä puolesta, mutta enivei...) Enhän mää ehtinyt olla siellä kuin kaks kuukautta, mutta ehtii sitä jo siinäkin kiintyä paikkaan ja ihmisiin. Toisaalta, henkilökunnan puolesta ei tarvi pelätä, ne on niin osaavaa jengiä että varmasti löytävät uutta työtä, ja meidänkin taloon löytyi uusi asukas joka kaipasi taloudenhoitajaa. Kuskille puolestaan löytynee jotain hommaa muuten vaan firman sisältä, se on sen verran pätevä jätkä.

Hotelli on tällä kertaa Oakwood, aika lähellä kaupungin keskustaa ns. über-rikkaalla alueella. Tämän pytingin omistaja omistaa mm. myös Intian suurimman olutpanimon (Kingfisher), ja sen kyllä huomaa. Samasta kompleksista löytyy kolme kaupungin parhaimpiin kuuluvia ravintoloita ja katolta 25-metrinen uima-allas (tämän tiedän, koska Suomessa 25-metriseen altaaseen menee mulla 11 käsivetoparia, kuten myös tuohon kattoaltaaseen täällä) ja varsin houkuttelevan oloinen kuntosali.

Eilen ja tänään altaassa, eilen meni puoli tuntia (oletettavasti noin kilsa) ja mitään statistiikkaa en tietenkään tajunnut ottaa ylös, tänään 1500 m ja 44 min, in zone 41 min, keskisyke 146, maksimi 176, kcal 362. Keuhkoissa tuntuu jotenkin omituiselta, voipi johtua ilmansaasteista. Huomenna ois tarkotus koepinnistää se kuntosalin puoli. Tuntuu mukavalta liikkua taas itselle ominaisilla tavoilla, pitkästä aikaa.

Vajaa viikko täällä, ensviikon torstaina jo sitten kotitanhuvilla.

Viime viikolla joogasin kerran, mutta jumppasin useammin. Kerran jopa youtuben videoiden avustuksella. Kävi myös ilmi, että ne bodypumpista modatut liikkeet mitä oon tehnyt muutenkin, ovat ns. "bodyweight workout" -sarjassa tunnettuja. Ota teema ja varioi, niinhän se taitaa mennä.

Perjantaina (vai oliko se lauantaiaamu, en muista) rutistelin miestä ja yhtäkkiä rusahti. Oikeaan hartiaan ja niskan puolelle sattui ihan pirusti, ja yhtäkkiä pää ei kääntynyt keskeltä oikealle lainkaan ja vasen oli ainoa suunta mihin saattoi kivuttomasti katsoa. Sattui, otti päähän ja sattui vähän lisää. Ensiapuna lämpimiä pyyhkeitä ja ayurvedista öljyä (en pysty kertomaan mitä siinä oli mukana), ja pikkuhiljaa kykeni jo kääntämään päätä. Vieläkään kaikki liikeradat eivät ole täysiä, mutta pystyy sentään olemaan. Jätin päälläseisonnan tän aamun joogassa väliin.

Nagarissa aika käy vähiin. Me muutetaan torstaina hotellin hoiviin (uima-allas ja kuntosali, jeij!) ja perjantaina tulee pakkausheebot lyömään kamat kasaan. Neuvottelut Korporaation kanssa ovat käynnissä aiheesta miten pitkään siippa pysyy leivissä vai pysyykö. Aavistuksen verran on kireä fiilis ilmassa, mutta ehkä se tästä ajan kanssa.

Yritän keskittyä pienempiin asioihin, etten stressaisi turhaan isommista asioista joihin en hirveästi voi kuitenkaan vaikuttaa.

Jeah rok. Asiat alkaa pikkuhiljaa varmistua ja nyt näyttää vahvasti siltä että me ollaan takaisin Suomessa marraskuun lopulla ja mahdollisesti lähdetään siitä etenemään ehkä uudenvuoden tienoilla, tai sen jälkeen.

On pitänyt miettiä ihan tosissaan että mille tässä alkaa. Se sukelluskeskus, jonka kanssa me ollaan käyty neuvotteluja sukellusopettajakoulutuksesta tarjosi myös toisenlaista työtä - mulle kääntämistä ja miehelle webmasterointia. Se vois venyttää meidän Balilla oleskelua jopa vuoteen asti, mutta todennäköistä on että ihan niin pitkään ei haluttais olla siellä - meillä on lokakuussa hyvä syy olla Suomessa, ja lokakuusta eteenpäin on mm. Thaimaassa sesonki eli töitä.

Tässä ois siis sellainen koulutusputki, jonka päässä siintää ihan oikea ammatti (toisin kuin mun tähänastisen koulutusputken päässä). Sitä voi harjoittaa missä päin maailmaa vaan, kunhan vieressä vaan on vettä. Mulla ei ole edes hirveitä vaatimuksia sen suhteen että kuinka lämmintä sen veden pitäis olla, kun on tuota rasvakerrosta eristykseksi asti ja märkäpukuja voi laittaa useamman päällekkäin. Tai laittaa sitten kuivapuvun. Itse asiassa mua vois kiinnostaa sukeltaa pohjosessakin, ihan vaan sen erilaisuuden vuoksi.

Onhan se iso loikka, kubiikkelista avoveteen. Rahakas ammattihan se ei missään mielessä oo, mutta elämänlaadun vois olettaa parantuvan kummasti kun ei tarvi raahautua räntäsateessa harmaaseen toimistoon kasista neljään. Ja kun ei tarvi istua persiillään sitä kahdeksaa tuntia päivässä, vois ajatella että selkä-niska-hartiavaivoja ei ihan hirveesti ois. Toki sukeltajilla on sitten muunlaisia ammattitauteja...

Toisaalta pelottaa ihan sikana. Mitä jos ei opi tai mitä jos ei osaakaan tai jos jotain menee vikaan ja yhyy. Toisaalta on hirveän vaikeaa keksiä sitä syytä miksi pitäis jäädä ettimään Suomesta toimistohommia jos kerran mahdollisuus on tehdä jotain muutakin. Vois kuvitella että siellä toimistossa tarpeen vaatiessa ehtii vielä myöhemminkin istua. Milloin sitä tämmöisiä haaveita toteuttaa ellei nyt kun tilaisuus läimii oveen ihan tosissaan? Kaipa sitä pitää välillä tehdä asioita, jotka pelottaa ihan tosissaan jotta muistaa että miltä tuntuu onnistuakin. Ei oo tylsää.

Muissa uutisissa täytyy todeta että onpa mukavaa kun sai viimeinkin nukuttua aikalailla kokonaisen yön. Oli mukavaa venyä joogassa eilen, ja sain tänään jopa jumpattua. Mitään statistiikkaa en jaksanut ottaa, kettuako joillain numeroilla tekee. Pääasia lienee edelleen se, että sain liikutettua kehoa pitkästä aikaa. Tokihan Malediiveillä tuli käveleskeltyä päivittäin yli pari kilsaa hiekassa (ravintola oli saaren toisessa päässä), sukellettua, snorklattua ja uitua eli liikuntaa jonkinlaista se sekin lieni. Hengästymään vaan ei päässyt kun merenpinnan tasolla ne happimolekyylit on vähän tiheämmässä. Tästä vois olla ihan hyvä jatkaa.

Sainpa tänään aikaiseksi joogassa sillan. Yhäkin selkä on huomattavasti vähemmän taipuisa kuin mitä se voisi ja sietäisi olla, ja kyllä tuntee taivutelleensa. Jo pelkästä hengittämisestä niissä hommissa tulee hiki. Vaan tulipa joogattua kumminkin, hyvä asia lienee se.

Nyt vaikuttaa siltä, että me ollaan marraskuun lopulla tulossa Suomeen takas. Siitä eteenpäin hommat on hivenen auki, mutta sukellusmeiningillä meinataan jatkaa. Suuntakin on selvillä, tähtäimessä on Bali.

Odotellaan että loputkin yksityiskohdat tässä varmistuu, rai rai.

Onneksipa pieni ihminen hikoilee vesiputouksen lailla jo hengittäessään voimallisesti sisään ja ulos. Näin tänään joogassa, jossa jalat ei meinanneet pitää liukkaalla matolla lähes ollenkaan. Sain kuitenkin raahattua itseni ylös ulos ja naapuriin, mitä on pakko pitää jo jonkinlaisena saavutuksena.

Joogasta kuitenkin tekemisen tunteen lisäksi saa autuaan tyhjän pään. Se auttaa, kun ottaa huomioon että tämä tilanne on nyt päällä. Vähän on hommat vaakalaudalla, ja vaakalautailu ei oo koskaan ollut mulle Se Juttu, päin vastoin. Elämme hyvinkin jännittäviä aikoja, lähiviikkojen aikana seljennee, missäpäin sitä itse kukin vaikuttaa ja miten pitkään.

Joten yritän täyttää päiviä niin kuin parhaiten taidan ja olla huolehtimatta liikaa - nämä hommat kun ei sillä mun huolehtimisella oikene pätkääkään. Väijymme.

Unohtui päivittää toissapäivän jooga. Kävin, hengitin ja hikoilin. Jestas että voi ihmispoloon sattua harjotuksen aikana, mutta onneksi ei jälkikäteen.

Tämän päivän minuuttijumpat sitten tässä:

haba
sivukyykkä
suorat vatsat

rintalihat kuminauhalla
sivuttaiset vatsat
pohjekyykkä

laparutistus
selkälihat
peppu patjalta ylös

Lisäksi tavanomaiset porrasjuoksut ja venyttelyt. Aikaa meni 48 min, in zone 24, keskisyke 123, maksimi 161 ja kalorit 292. Sama vanha mahareppu mulla vieläkin on kuin aina ennenkin, mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät :P

Lyhyesti vaan eilisen minuuttijumpat:

I:
lantionnostot
nyrkit pystyyn
hauiskääntö

II:
punnerrukset
selkälihakset
askelkyykystä potkaisu

III:
hauiskääntö
vinottaiset vatsalihakset
peppua ylös

Lämmittelyksi portaat ja päälle venyttelyt, tunti tasan meni aikaa josta in zone 36, keskisyke 133 (näkyy edellisen illan pitkä illallinen), maksimi 174, kalorit 414.

Toissapäivän aamuna käytiin mulle ensimmäistä kertaa eläissäni joogassa, mussun kollegan kotona kun käy säännöllisesti aamuisin joogaopettaja. Herättiin ennen sorkkaeläimen ilmavaivoja, ja hörpästiin jugurttia ettei pökräis kesken kaiken. Sitten vaan opettelemaan.

Ensimmäinen ajatus oli että tutulta vaikutti, jossain jumpassa edellisessä elämässä on käytetty samantyyppisiä liikeratoja. Mutta voi sisso että voi olla ihminen kankea! Takareidet kirrasivat heti ekassa mahdollisessa ja mahdottomassa tilanteessa, alaselästä puhumattakaan. sinänsä liikkeet eivät olleet vaikeita, mutta täytyy sanoa että ekan kerran eläissään päällään seisseenä voin kertoa että helpompiakin liikkeitä on. Siltaan en päässyt ja muutama muukin positio jäi vajaaksi, mutta kokonaiskokemus ei ollut mitenkään epämiellyttävä.

Seuraavana päivänä tiesi tehneensä jotain erilaista. Kroppa tuntui lähinnä järkyttyneeltä, selkä oli jokseenkin jumissa, mikä yllätti ainakin mut. Jooganhan pitäis laukoa selän solmuja, mutta siihen varmaan vaikuttaa jotkin hengitystekniikatkin. Sykemittari ei jännää kyllä ollut mukana, joten ei voi tietää tehoista yhtään mitään. Liekö tarviskaan. Lämmin tuli kumminkin, ja homman jälkeen teki mieli lähinnä juoda paljon vettä ja käydä kylmässä suihkussa.

Uusintasessiota odotellessa, tänään ois taas normijumpan vuoro kunhan henkilökunta päättää työpäivänsä.

Koska mun sisällä asuu pieni masokisti, joka oli pettynyt siitä että nuo puolen minuutin setit ei tuottaneetkaan enää maitohappoja, niin pistin sitten paremmaksi. Mennään niillä oikeilla bodypump-seteillä, eli kolme kertaa minuutti kertaa kolme. Plus tieten ne porrasjuoksut taas vaihteeksi. On viehättävää huomata, että portaita rampatessa läähätys vähenee kerta kerralta.

I:
lapojen rutistus
lantion nosto
sivukyykky

II:
hauiskääntö kuminauhalla
pepun nosto patjasta
ulkofileet

III:
punnerrukset tyttötyyliin
sivuttaiset vatsalihakset jalkoja kannatellen
askelkyykky

Tästä seuraavanlaiset numerot: reeniin meni aikaa ilman venyttelyjä 47 min, in zone 27 min, keskisyke 128, maksimi 164, kaloreita 303. Ja sitten aamupalalle, jossa mm. tuoretta ananasta ja kahvia. Pitänee muistaa juoda riittämiin vettä...

Liisäää liiisää jumppaa! Jostain syystä vaikuttaa siltä, että aamutreeni soijamaitohörpyn päälle on se mulle toimivin juttu. Tänään mentiin vaan 3 x 3 setillä:
I
hauiskäännöt
punnerrukset
askelkyykky

II
nyrkkeilijän pystypunnerrus
peruskyykky + varpaillenousu
suorat vatsat

III
rintalihat kuminauhalla
ulkofileet
vinot vatsalihat

Tän lisäksi tietenkin se portaiden kiipiminen viidesti alhaalta ylös, johon upposi se viitisen minuuttia. Huohotus vähenee päivä päivältä, mikä on varsin mukava huomata. Sykkeissäkin näkyy jo jotain muutosta: aikaa meni 40 min, in zone 18 min, keskisyke 121, maksimi 161, kalorit 229.

Reenin jälkeen oli parhautta mennä aamupalalle jonka kultu oli kattanut pöytään. Vähemmästäkin pääsee LAAA :)

Koska vähän vaikuttaa siltä, että UUE jää muuten paitsioon, ja tarvin jonkun paikan mihin pistää juttuja ylös, niin tästä tulee taas kerran aika puhdas reenipäiväkirja.

Ja koska täällä on vähän hankala harrastaa oikein muunlaista liikuntaa kuin jumppaa (näkisitte nää tiet, ei kye kunnolla kävelemään, saatika hölkkimään ja uimahalleja ei ole), niin kirjaan nyt sitten tänne noita jumppasettejä. Pääasiallinen moodi on pöllitty ns. bodypump-mallista, teen näin enshätään 3 x 30 sek x 3/4 sarjoja.

Tän päivän jumppa meni näin:

Alkulämmittelyiksi viiteen kertaan portaat ylös ja sitten pattereita kehiin.
I:
punnerrukset tyttöjen tyyliin
vinot vatsat
sivukyykkä

II:
rintalihakset kuminauhalla
pakarat kuminauhalla
suorat vatsalihakset

III:
ulkofileet
hauiskääntö kuminauhalla
peruskyykky + varpaillenousu

IV:
olkalihasliike
sivulankku 2 x 15 sek
askelkyykky + potku eteen

Koko settiin venyttelyineen päivineen meni 48 min, in zone 32, keskisyke 131, maksimi 162, kaloreita 468. Tuntuu, että hieman korkeampi ilmanala (ollaan tosiaan kilsan korkeudessa) ja mahdollisesti saasteet tekee sen, että hengästyttää huomattavasti herkemmin kuin aiemmin. Mutta heikotuksentunnetta ja itsesääliä vastaan liikunta on se numeroykkösresepti.

Tähtäimessä on jumpata kolme-neljä kertaa viikossa, portaidenjuoksu tulee ihan siinä sivussa ekstrana. Meillähän on siis kolmikerroksinen kämppä, jossa juoksennella. Täällä mahtuis leikkimään mahtavasti piilosta, jos tylsäksi käy.

Hokshoks jumppaekspertit, jos tulee mieleen jotain hauskoja ehdotuksia vaihteluksi, saa huudella. Välineitä on hyvin rajotetusti, oikeastaan käytössä on vaan jumppamatto ja -kuminauha. Muuten meen oman kehonpainon vastuksella ja painovoiman avulla. Hoplans.

Täällä ollaan eikä muuta voi. Olo on pöllämystynyt ja vähän pihalla, lienee normaalia asianhaarat huomioon otettuna. Tarkempia tunnelmia aiheesta Intia voi lukea täällä, UUE varmaan enemmän tai vähemmän hiljenee tai sitten ei, en oo vielä päättänyt mitä teen. Tiiä vaikka päivittelisin sitten muita juttuja tänne.

Vähän on väsy ja ilmankosteus aavistuksenomaisesti hyytää. Huomenna kaikenlaista ohjelmaa. Saa nähdä millaiseksi tämä tästä muovaantuu.

... siihen että ollaan jo poistuttu Suomesta.

Väijytään kun tunnit mataa eteenpäin. Ei kai täsä.

Hohhoi. Pitäis lähteä olemaan virallinen henkilö ja järjestämään itelleen kolmeksi viikoksi elatusta. En millään jaksais. Kiinnostus viedä tositteita, lippulappuja, todistuksia ja kopioiden kopioita yhtään mihinkään on vahvasti pakkasen puolella.

Kissojen hoitopaikan kohtalo on vielä osittain auki. Ainoa mikä on varmaa on se, että ne jotka ovat jo kieltäytyneet kunniasta eivät kissoja saa.

Pikkuhiljaa alkaa asioiden suuruusluokka valjeta. Isoja juttuja on nyt selkeästikin liikkeellä. Tähän ei auta muu kuin pahvilaatikkoläjä, joihin pitää pikkuhiljaa alkaa kasata kamppeita.

Puuh.

Sängynpohjalla kellottamisessa on se hyvä ja huono puoli, että ehtii miettiä juttuja. Niin kuin nyt esim. että mitä kaikkia byråkraattisia juttuja pitää hoitaa vielä (mm. vero-, työvoima- ja muutama muu toimistoasia), muuttoilmotuksia, kämpän tyhjennyksiä ja niin edespäin. Yllättävän hyvin oon saanu jo huonekaluja kaupan, mutta vielä pitäs keksiä ostaja esim. mun tietokoneelle. (HP Pavilion, AMD Sempron 3000+, 1.79GHz, muistia 1Gb, Windows xp SP2, kovalevyjä tarpeen mukaan, tee tarjous!)

Kaikista turhauttavinta lienee se, ettei pysty lähtemään pahvilaatikkojahtiin puolikuntosena ja ilman autoa. Parhaat apajat löytyis varmaan isoista marketeista (heippa-hei vaan Ruskon kitymarketti), vaan mitenpä pyörällä roudaat. Ja sateella mää nyt vaan en muutenkaan lähe riskeeraamaan lisäinfektioita, kun työterppalääkäri sanoi että oon säästynyt bakteeritulehdukselta tähän mennessä. Pitää siis tyytyä pienimuotoisempiin hommiin, niin kuin poltettujen cd:iden rippaamiseen tietokoneelle ja roskikseen menevän roinan lajitteluun.

Tässä vaiheessa mainostan myös, että multa löytyy mm. talvivaatteita kokoluokassa noin 38 (isompia ja pienempiäkin on), eli jos tarvit esim. lasketteluhousuja, talvitakkia tms. niin kysy - mää voin luopua omistani varsin hyvään hintaan. Villi arvaus kertoo että en varmaan muutamaan talveen tarvi, ja ois ikävää pistää naftaliiniin kaikki.

Niin että semmosta. Koitan tässä parannella ja kasvattaa kärsivällisyyttä, että voin räjähtää toimintaan jälleen kun oon täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ihan ku ois käsijarru päällä vielä...

Tänä aamuna heräsin siihen että pää on tukossa ja kurkku kipiä. En sitten menny töihin, mutta mulla on karvaanlaatunen dilemma. Mää oikeesti haluaisin mennä viimestään torstaina työmaalle - ne pitää mun heipparallaa-lounastunnin (tai kaks) sillon! Tahtoo töihin! Rrkele! 

Tää on niin hämmentävää.

Sillävälin väärinkäytän vedenkeitintä, kuumaa mehua, valkosipulia ja hunajaa. Muut hyvät kikkakolmoskonstit myös ovat tervetulleita.

Kävin pitkästä aikaa sitten jumpalla eilen, vaikka aikataulut tuppasivatkin kiristymään turhan tiukille. Kesästä huolimatta puntti nousi ihan entiseen malliin, enkä ole edes kipeä. Paitsi tuo yllämainittu g. maximus, joka on joskus ilmeisesti joutunut tekemään jotain hommaa. Sykemittari ei ollut mukana, mutta fiilis oli yllättävän kevyt ja hyvä. Ensviikolla uudestaan.

Tällä viikolla sen sijaan on odotettavissa valtaisaa rälläämistä. Yhtäaikaa huomenna on Taiteiden yö, OMVF ja korttelihaipakka. Canto Kaskessa on vuorossa Letkun puistossa kello 22, ja meidän jälkeen esiintyvät aivan järjettömän charmantit Kotikutoset. Meitä ennenkin on jotain poppoita, lähinnä kuorohenkistä musiikkia, eli CK toimii fiksuna siltana siitä viihteellisempään puoleen. Mainos: settilistassa on ihan ennenkuulemattomia biisejä! Tullos, ottaos kaverikin mukaan!

Perjantaina sitten työpäivän päätteeksi Pudikselle, Shellfish Graveyard soittaa siellä eräissä yksityishenkisissä pippaloissa. Toivottavasti ehitään sieltä Ilmakitaran MM-skaboihin torille. Lauantaina ohjelmassa polttarointia ja hyvällä tuurilla vielä Time Tunnel XVI, jos saan kinuttua seuraa (vinkkivinkki!!).

Sen jälkeen taitais ollakin jo ns. loman tarpeessa. Melkonen kesän huipennus tämä!

On olemassa sellaisia päiviä, jolloin saatana menee korvasta sisään. Silloin tekee mieli huutaa (ja löysäpää typerys on se, joka väittää muuta). Tänään oli.

Kävin kahden tunnin ja 17 min lenkin, josta in zone 59 min, keskisyke 129, maksimi 171 ja kaloreita käristyi 1335 kappaletta. Juoksinkin vähän eikä tuntunut ees pahalta. Kotiin päästyä meni tunti ennen kuin endorfiinit potki kunnolla kyytiä sille veetutukselle, mutta lopulta voittivat. Onneksi. Oisin varmaan nirhannut jonkun muuten.

Viikonloppuna oli aivan loistokas peli, Haudan heimoa, joka paitsi tarjosi paljon eläytymistä, myös kovasti rutistuksia ja haleja. Tällaiselle krooniselle halipulaakolle se tekee enemmän kuin hyvää. Nyt on sitten sosiaaliskrapula taas vähän, vaan ehkä se tästä. Oli kotitoimistopäivä ja aamuja enää 15 jäljellä.

Ehkä tää tästä taas.

Vaikka ilahduttavasti kampetta onkin mennyt kaupaksi, kämppä on yhä pullollaan kaikenlaista. Mm. yksi hyllyllinen kirjoja ja jonkin verran cd:ta odottavat uutta omistajaa, lisäksi myynnissä on kirjahylly, cd-torni, stereot (tuplakasettidekki + vahvistin + fm-radio toimivat, cd-soitin ei), lamppuja jos jonkinlaisia sekä kaikenlaista pienempää kampetta ja sälää peltipurkeista kynttilöihin ja kuusenkoristeisiin. Myös yksi pallopalapeli löytyy. Yritän myydä tai antaa tai jopa lainata mahdollisimman paljon, ettei tarvis ettiä varastotiloja (joita niitäkään ei muutenkaan ole riittävästi olemassa).

Sain tänään kuulla, ettei mulle tulekaan muuttokuormaa Intiaan. Lähden siis samalla meiningillä kuin lähdin silloin Ausseihinkin - ilman juurikaan käyttöroinaa, kassissa enimmäkseen vaatteita. Muutamia kirjoja on lähes pakko ottaa jos niiden pohjalta meinaa itse jotain kirjottaa, mutta esim. omaa tietokonettani en ota mukaan. Oon vähän kahden vaiheilla, myydäkö monitori (24" laajakuva) vai ei.

Tilanteen rauhoittamisesta huolimatta yhäkin kiristää pinnaa. Kun sais tän työsetin pois alta kunnialla, niin varmaan jo vähitellen helpottais...